• Mikko Mäkelä

Ideologian ja lobbauksen markkinat


Kirjoittaja on Liike Nyt:in kansanedustajaehdokas

Politiikassa käytetään usein hyvältä kuulostavia sanoja ja lauseita ajamaan omaa laajempaa ideologista agendaa. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa Jussi Konttinen kirjoitti: "Valinnanvapaus on keksitty Ruotsista, jossa se ei toimi. Syksyn vaalien pääteemoja oli vårdkris, hoitokriisi."


Konttinen jatkaa: "Elina Lepomäki, kokoomuksen sote-toisinajattelija, povaa, että Suomeen esitetyssä mallissa kustannukset voivat räjähtää, kun kilpailu ei toimi kunnolla ja muutamat suuret terveysyritykset jakavat markkinat."


Samankaltaisia huolia tuntuu olevan monella muullakin.


Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPerin sopimusasiantuntija Teemu Hiilinen: "sote-uudistus saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että Suomessa nähdään paljon tällä viikolla suomalaisia järkyttäneen Esperi Caren pyörittämän hoivakodin ongelmien kaltaisia tapauksia." Hiilisen mukaan myöskään "Omavalvontasuunnitelmat eivät yksinkertaisesti riitä ohjaamaan monikansallisia suuryrityksiä, joiden ainoana tehtävänä on tuottaa voittoa omistajilleen”.


Markkinatalouden rajat


Vaikka olenkin itse ehdottomasti markkinatalouden kannattaja, on täysin sinisilmäistä tai älyllisesti epärehellistä "unohtaa", että myös sillä on heikkoutensa. Kyse on aina lopulta siitä, mihin luodut mallit ja järjestelmät ohjaavat. Pitkällä aikavälillä tätä ohjaavuutta vastaan on hyvin vaikea taistella.


On ymmärrettävä, että yksityinen yritys perustaa toimintaansa lähtökohtaisesti eri asioihin kuin julkinen toimija: markkinointi, lobbaus ja voiton maksimointi ovat täysin normaaleja yrityksen toimintoja. Näihin löytyy aina rahaa ja resursseja. Jos ei löydy, niin toinen yritys, jolla nämä ovat paremmin hallussa, voittaa helposti kilpailussa.


Toki löytyy myös puheenvuoroja kilpailun toimivuuden puolesta, esimerkiksi THL:n johtava asiantuntija Sari Kehusmaa peräänkuuluttaa hyvää kilpailutusta. "Näin kunnat pystyvät vaikuttamaan palveluun todella paljon ja on tässä ihan onnistuneitakin esimerkkejä olemassa”, Kehusmaa sanoo.


Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa ole mielestäni riittävä argumentti. Kilpailutus on hyvin vaikea asia saada toimimaan kunnolla alueella, jolla ihmisen hyvinvointi (tai pahoinvointi) ei käy mitenkään suoraan yksiin usein käytettyjen yksinkertaisten mittarien kanssa. Kirjoitin jo aikaisemmin tässä kuussa: Emme halua päätyä yhteiskuntaan, jossa jokainen yksilö on vain mallissa optimoitava tuotantoyksikkö tai kuluerä.


Jos haluaa nähdä kohtuullisen hyvää keskustelua kilpailutuksen ongelmista viime päiviltä, voi käydä katsomassa vaikkapa kansanedustaja Mia Laihon blogin kommentteja.

Yksi esiin nouseva ongelma on käytännön monopoliaseman saavuttaminen jollain paikkakunnalla. Tällainen kehitys ei tuota tietenkään tervettä kilpailua, vaan itseään suojelevia organisaatiokokonaisuuksia, jotka ovat hyvä kasvualusta myös kaikenlaiselle korruptiolle ja väärinkäytöksille.


Kun ohjaavuus on mietitty alunperin väärin ja kilpailu ei aidosti toimi asiakkaiden parhaaksi, väärinkäytökset voivat muodostua lopulta yleiseksi tavaksi toimia. Tästä on jo nyt hyvin selkeitä merkkejä.


Superin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens: "Viimeisen noin vuoden aikana on Zaerensin mukaan yleistynyt se, että työnantajat uhkailevat ilmoituksen tehneitä hoitajia vastatoimilla eli varoituksilla tai irtisanomisilla." Tämä ilmiö koskee Zaerensin mukaan enimmäkseen yksityistä hoiva-alaa.


Ohjataanko Suomea matalaan työmoraaliin?


On ristiriitaista, että malleja mietitään joskus aivan kuin kaikilla päättäjillä olisi lähtökohtaisesti paitsi erittäin korkeat taidot kilpailutuksessa, myös hyvin korkea etiikka ja paljon aikaa ja kiinnostusta käytettävissään. Kun sitten taas toisaalta mietitään suorittavaa tasoa, ei hyvän työmoraalin vaalimisella olekaan enää mitään väliä, tällainen asia häviää laskentakertoimille yms.


Väitän, että yksi pahimmista vaaroista on se, että kun ammattietiikka ja työmoraali on kerran saatu "kitkettyä" joltain alueelta suorittavalla tasolla, sitä ei niin vain takaisin saada.


Suorin tapa korkean työmoraalin tuhoamiseen on se, että sitä harjoittamalla ei enää pärjää töissään. Laadusta ei tule kiitosta, vaan päinvastoin, tunnet itsesi jopa huonommaksi työntekijäksi kuin muut. Pahimmillaan saat huomautuksia tai tulet irtisanotuksi.

Tämä on erittäin tuhoisaa kehitystä meidän kaikkien kannalta.


Näiden asioiden käsittely on hyvin tärkeää juuri nyt, kun sote-uudistuksen kohtalonhetket koittavat. Minusta on jo pitkään näyttänyt siltä, että uudistus on yhä hyvin vaarallinen tavoilla, joita harva päättäjä edes ymmärtää. Menee ehkä paitsi lapsi, niin myös vanhus pesuveden mukana, kun "uudistetaan" asioita liikaa kerralla - liikaa ideologisista syistä ja ilman avointa keskustelua hyvin monesta asiasta.


Lobbarien ääni ja poliittiset lehmänkaupat kukoistavat tällaisessa valmistelussa.


Minua huolestuttaa erityisesti se, että erittäin hyvin uudistukseen perehtyneet ihmiset ovat tuoneet jatkuvasti esille epäkohtia ja vaaroja, joita ei ole osattu, haluttu tai ehditty vielä ottaa lainkaan huomioon. Ja näiden ihmisten joukossa on myös hallituspuolueiden jäseniä, mikä kertoo paljon.